perjantai 22. toukokuuta 2020

Puutarhassa: yrttien istutusta

Vihdoinkin tuntuu, että kesä oikeasti on sittenkin tulossa! 🌞 Ihana ilma ollut ulkona koko päivän, ainakin täällä Tampereella, mutta ymmärtääkseni koko Suomessa. Täällä on vieläkin 14 astetta lämmintä ja kello on kuitenkin jo yhdeksän illalla. Jee, tätä on odotettu!!!

Ja kyllähän hienolla ilmalla tekee mieli lähteä ulos. Vaikkapa puutarhahommiin. Itsehän asun kerrostalossa eli ikiomaa pihaa minulla ei ole. Myöskin parvekkeeni on pohjoisen suuntaan, sinnekään ei kummempia istutuksia saa laitettua. Hortensia siellä pärjää parvekekukkana, sellaisen hankin jossain vaiheessa tänäkin vuonna.

Mutta, meidän taloilla on nyt pari vuotta ollut kesäisin yrttejä ja muita hyötykasveja pihalla kaikkien asukkaiden saatavilla. Kaksi vuotta sitten kasattiin pihalle yrttispiraali kivistä ja laitettiin siihen kaikenlaisia yrttejä kasvamaan. On basilikaa, tilliä, persiljaa, ruohosipulia, minttua ja vaikka mitä. Yrttivalikoima vaihtelee vuosittain, lähinnä jos joku ei ole lähtenyt kasvamaan kunnolla, niin se vaihdetaan toiseen seuraavana vuonna.

Yrttispiraali talven jäljiltä.
Tänään parin naapurin kanssa oltiin kuopsuttelemassa spiraalia. Talven jäljiltä se aina näyttää aika kurjalta. Fenkoli oli hyvin pärjännyt ja se siellä rehotti muidenkin puolesta. Ruohosipulia oli muutaman haituvan verran, samoin persiljaa oli muutama tupsu. Ja minttu teki tuloaan, joskin vielä kovin pieniä olivat alut.

Kun maata oli vähän möyhitty haralla, laitettiin uutta multaa spiraaliin ja laitettiin jo tillin, persiljan ja ruohosipulin siemenet itämään, suoraan vaan maahan ja multaa päälle. Muita yrttejä täytyy esikasvattaa ennenkuin ne voi laittaa maahan, mutta tulossa on vielä ainakin basilikaa, sitruunamelissaa, meiramia... - olikohan muita? Oreganoa?


Ihanaa oli päästä puutarhaan vähän puuhastelemaan. Ja äärimmäisen ihanaa on se, että kerrostaloasukkaallakin on tällainen mahdollisuus. Ja sitten vasta ihanaa onkin, kun ne yrtit ovat kasvaneet ja niitä pääsee noukkimaan ruokien sekaan aina tarpeen tullen, omasta pihasta. Ihan parasta.

Kävin muuten ostamassa uudet puutarhahanskatkin tänä aamuna. Söpöt. Ja pisteenä i:n päällä näin pihassa leppäkertun. Mahtava päivä, lisää näitä!




💗:lla Lady H.

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Äitienpäivä

Itse eilen itselleni ostama ruusukimppu.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! 🌹🌹🌹

Äitienpäiväni alkoi yhteisellä aamiaisella rakkaan tyttäreni kanssa, tosin videopuhelun välityksellä. Sovittiin tästä jo eilen ja jotta aamiaisen sisältö oli sama täällä kuin tyttärenkin pöydässä Jyväskylässä, neuvoi hän minua hakemaan kaupasta croissantteja, mansikoita ja kermavaahtoa. Koska niitä hän kuulemma olisi minulle tarjonnut, jos olisi päässyt tänne tulemaan. Ihan tuntui kuin olisimme tosiaan syöneet yhdessä aamiaista. Kaikenlaista, erilaista yhteydenpitoa on tullut kuvioihin tämän kevään aikana. Tuskin ennen olisi tullut edes mieleen tällainen.

Oma äitini on ikänsä puolesta siinä ryhmässä, jonka on ollut parempi pysyä kotona. Kuitenkin näin äitienpäivän kunniaksi hän halusi keittää kahvit minulle ja veljelleni, kun arvasi, että viemme joka tapauksessa kukan, niinkuin joka vuosi. Kahvitarjoilu tosin oli pihalla. Emme varmuuden vuoksi edes käyneet sisätiloissa. Ja ulkonakin yritettiin pitää huolta turvaväleistä. Mukavaa oli siellä takapihalla kahvitella.

Kukan lisäksi veimme tuomisina vähän herkkua, jota leivoin eilen. Tiedän, että äidin mieleen ovat bebe-leivokset ja kun uudessa K-ruoka-lehdessä oli bebe-piirakan resepti, päätin kokeilla sitä. Ja siitähän tuli vallan mainio!

Pala valmista bebe-piirakkaa tarjolla.





Aika monivaiheinen projekti oli tämä leivonnainen, mutta täysin sen työn arvoinen. Tosi makea, ehkä omaan makuuni vähän liiankin makea, mutta se lienee tämän leivonnaisen tarkoituskin. Myös äärimmäisen suussasulavaa. 😋

Ensimmäiseksi tein pohjan. Siihen vatkattiin voi ja sokeri vaahdoksi, johon lisättiin kananmuna ja jauhot. Eikä muuta. Mutta ennenkuin taikinaa pääsi kaulimaan, piti se laittaa jääkaappiin kylmenemään.





































Niissä oikeissa bebe-leivoksissahan se taikina laitetaan sellaisiin muotteihin, tai kuppeihin tai miksi niitä nyt sanotaankaan? Sellaisiin pieniin vuokiin, joissa muffinsitkin tehdään. Mutta koska tällä kertaa tulossa oli piirakka, pääsin helpommalla ja vain kaulitsin taikinan 25x30 cm levyksi. Ja sitten uuniin.

Tämän jälkeen tein kreemitäytteen. Kattilassa sekoitin sokerin, perunajauhot, keltuaiset ja kerman. Tätä sitten samalla sekoitellen lämmitin hellalla, kunnes siitä tuli sellainen paksu kiisseli. Ja sitten piti taas jonkun aikaa odotella, että se kiisseli jäähtyi. Jäähtynyt kiisseli yhdistettiin vaahdotetun voin ja vaniljasokerin kanssa. Valmis kreemitäyte levitettiin pohjan päälle. Ja taas leivonnainen meni jääkaappiin jähmettymään.



Lopuksi kreemitäytteen päälle piti vielä saada se vaaleanpunainen kuorrute. Ohjeessa kerrottiin uutuustuotteesta, marjanmakuisesta kuorruteaineksesta. Ajattelin vilkaista, josko sitä kaupasta löytyy, mutta henkisesti olin jo valmistautunut tekemään perinteisen tomusokerikuorrutuksen ja värjäämään sen punaisella elintarvikevärillä. Kaupassa kuitenkin oli tätä kuorruteainesta ja itse asiassa se elintarvikeväri olisi ollut kalliimpi kuin tämä, niin päädyin testaamaan. Ja olihan se helppo. Tosin tuskinpa se tomusokerikuorrutus sen vaikeampi olisi ollut (vai olisiko?), mutta koska ei kovin usein ole käyttöä niille elintarvikeväreille, niin tämä oli hyvä ratkaisu. Ja pakkaus oli sen kokoinen, että se meni kaikki kerralla, ei jäänyt mitään vajaita pusseja kaappeihin pyörimään.

Kuorrutteen päällä raastettua ruby-suklaata ja sydännonparelleja.





































No, pikku vikoja näissä mun leipomuksissani aina näyttää olevan. Eli tällä kertaa ei se kuorrute riittänyt ihan koko pohjalle. Mutta se ei haitannut mitään. Sain leikattua reunat pois ja vielä jäi kelpo määrä bebe-paloja äidille vietäviksi ja vielä veljenkin matkaan lähti pari palaa. Ja itselleni jäi kasa reunapaloja. 😅

Toivottavasti kaikilla muillakin äideillä ja isoäideillä ja kaikilla muillakin on ollut mukava äitienpäivä. Minulla ainakin oli. Kivaa loppuiltaa!

💗: Lady H.

lauantai 18. huhtikuuta 2020

Mökkikausi avattu



Mökillä 7.4.2020.

Pääsin ensimmäistä kertaa tänä keväänä käymään mökillä tuossa vajaat pari viikkoa sitten. Oli ihana keväinen ilma - aurinko paistoi ja oli lämmintä. Ennen kaikkea mieli lepäsi, kun pääsi kaupungista ja neljän seinän sisältä hetkeksi luonnon ääreen. Ja koska aikaa oli, lähdin veljen kanssa poikkeamaan mökillä. Ihan vain päiväseltään, tietenkin myös grillaus mielessä.


Meillähän tuo mökki ei sijaitsee Tampereen rajalla eli ihan hyvällä omallatunnolla selvittiin viranomaisten ohjeistuksista huolimatta. Olen nimittäin itsekin ollut tyrmistynyt kuullessani, kuinka ihmisillä on niin kova halu/tarve päästä mökeilleen, että viis veisaavat suosituksista pysyä kotona. Mutta me emme jääneet yöksi emmekä myöskään poikenneet matkalla missään. Ja jos jotain olisi sattunut mökillä, olisi terveydenhuoltokin ollut edelleen sen oman kunnan sairaanhoitopiirissä. Muussa tapauksessa en olisi mökille lähtenyt. Älkää muutkaan lähtekö!

Mökki ei muutenkaan ole alunperin edes ollut mökki, vaan se on isäni vanha kotitalo, mikä tuo aimo annoksen nostalgiaa mukaan mökkireissuihin. Ajattelen aina, että siellä se isäukko on kirmaillut pikkupoikana veljiensä kanssa. Myös itse vietin lapsena paljon aikaa mökillä. Lapsuusvuosina siellä tapasi aina sukulaisia ja koululaisena monena kesänä olin kesälomlla mökillä isoäidin kanssa. Valtava määrä muistoja on mökiltä.



Harmi vaan, että isoäidin kuoltua mökki jäi rapistumaan, kun kukaan ei enää oikein käynyt siellä. Itsellänikin oli pitkä väli, etten käynyt siellä ollenkaan. Mökki jäi perikunnalle, mutta kukaan ei enää pitänyt siitä huolta. Niinpä se on todella huonossa kunnossa nykyään. Niin huonossa, ettei sitä enää voi tai ainakaan kannata korjata. Halvemmaksi tulisi rakentaa uusi. Mutta täytyy yrittää pitää hyvää huolta siitä, mitä on jäljellä.

Nyt ollaan pääasiassa veljen kanssa pyritty viettämään kesäisin aikaa mökillä. Veli on hankkinut mökille uusia juttuja, joiden ansiosta on taas vähän viihtyisämpää mökillä. Ihan ensimmäinen hankinta taisi olla sauna muutama vuosi sitten. Kyllähän mökillä sauna pitää olla. Vanha sauna on ollut käyttökelvoton jo kauan ja koko rakennus alkaa olla jo purkukunnossa. Mutta ihan uutta intoa tuli mökkeilyyn uuden saunan myötä. Vesi tulee kaivosta ja puut metsästä, niin mikäs siinä on saunoessa.

Aiemmin mökillä oli vain tiilistä kasattu grillauspaikka, jonka luona sitten kyykittiin ja grillattiin. Olihan sekin omalla tavallaan sympaattinen viritelmä ja ajoi asiansa, mutta nyt on astetta mukavampi grillailla, kun on uusi, pari kesää sitten hankittu grilli. Puugrilli tietenkin, koska mökillä ollaan. Kaasugrillit jääköön kaupunkiin.Ja sanonpa vaan, että kylläpä maistui makkara hyvälle. Yleensä en lihaa, etenkään punaista, syö. Mutta poikkeus vahvistaa säännön. Eikä meillä muuta grillattavaa ollutkaan. Olen havainnut, että kevään ensimmäiseen grillaukseen riittää vallan mainiosti pelkkä makkara (ja tietty sinappi). Pikku hiljaa grillausmenu alkaa kesän mittaan kasvamaan ja tulee kaikenlaista lisuketta mukaan. Elo-syyskuussa ei enää meinaa keksiä, mitä sitä keksisi ruoaksi. Sikäli nämä kevään grillaussessiot ovat vertaansa vailla; helppoa, yksinkertaista ja halpaa.

 
Makkaraa.
Uusi grilli.



Uudesta saunasta ja grillistä huolimatta kärkisijalle top3-mukavuuksissa kiilasi kuitenkin uusi puucee. En edes halua ajatella vanhaa puuceetä. Eikä onneksi enää tarvitsekaan, kun tilalla on uusi. 

Uusi puucee.

Lopuksi vielä kuvia mökiltä. Toivottavasti niiden kautta välittyy se luonnonrauha, josta pääsin nauttimaan. Itse olen monta kertaa katsellut näitä kuvia, nyt kun takatalvi näytti tekevän paluun. Nyt on onneksi taas lumet poissa, mutta tuuli on ulkona niin hurja, että ei edes harmita, vaikka on pysyteltävä kotona. Etenkin sään suhteen oli mitä onnistunein kevään ensimmäinen mökkireissu.

















Kesää ja tulevia mökkeilyitä odotellessa. Kuka tietää, jospa vappuviikonloppuna on jo riittävän lämmintä ja muutenkin turvallista jäädä jopa yöksi mökille.

💗: Lady H.

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Happy birthday to me!





Heipparallaa! Vietin tosiaan syntymäpäivääni tässä tovi sitten. Täytin pitkäperjantaina 42 vuotta. Mitään ikäkriisiä ei tänä vuonna tullut. Itse asiassa olin jo jonkun aikaa luullut (!!!) olevani jo tämän ikäinen, niin tavallaan sitten pysynkin saman ikäisenä vielä yhden vuoden.

Leivoin tottakai myös kakun. Yhdistin siihen paitsi syntymäpäiväni myös pääsiäisen. Yleensä olen kutsunut väkeä kakkukahville syntymäpäivänäni, mutta tänä vuonna se ikävä kyllä ei ollut mahdollista. Ratkaisin tilanteen whatsappin ryhmävideopuhelulla. Meillä on perheryhmä, johon kuuluu lisäkseni veljeni ja vanhempani. Tämän syntymäpäivävideopuhelun vuoksi myös tyttäreni suostui liittymään samaan ryhmään meidän vanhojen kanssa. Itse asiassa hän minulle kertoikin, että myös wa-ryhmissä pystyy soittamaan videopuhelun. Siitä se idea lähtikin. Tytär itse on kavereidensa kanssa yhteydessä juuri tällä tavalla, etenkin nyt kun niitä kavereita ei niin paljon pysty näkemään.

Ennen whatsapp-juhliani piti saada toimitettua kakkua myös vanhemmilleni, jotka ovat jo sen ikäisiä, että heidän on ollut parempi pysytellä kotona nyt tämän kevään ajan. Veli lupautui lähtemään kuskiksi, itselläni kun autoa ei ole. Oli kiva saada vietyä vähän herkkuja ja kahvitella sitten samaan aikaan eri paikoissa videon välityksellä. Ihan hauska idea. Myös aika ainutkertainen toteutus juhlille. Kyllä sitä normaalioloissa kutsuu ne kahvivieraat luokseen kyläilemään. Mutta näinkin onnistui juhliminen. Sitä paitsi tytär kun asuu 150 km päässä, niin ei hän sieltä olisi erikseen tänne lähtenyt - tällä tavoin koko porukka oli mukana juhlissa. 

Kakkuun palatakseni. Ulkonäöltään siitä ei kovinkaan kaunis kakku tullut. Koristeluvaiheeseen asti kaikki sujui hyvin, mutta suklaakerman levittäminen ei näköjään ollut sitä vahvinta osaamistani ja lopputulos näytti vähintäänkin oudolta. Täytynee vähän harjoitella. Toisaalta kun perhepiiristä tytär on tuleva leipuri-kondiittori, niin nämä leipomiset voi helposti jatkossa ulkoistaa. Tytär sanoikin, että olisin tarvinnut paletin. Ehkä niin, vaan tuskinpa se olisi niin hyvin kädessäni pysynyt että lopputulos olisi paljonkaan kummempi ollut. Mutta maku oli hyvä ja kun kakkua leikkasi, oli se sisältä ihan hyvän näköinenkin.

Otin kuitenkin leivonnan tuoksinnassa valokuvia tekemisistäni. Tässä lopuksi vielä muutama kuva.

Munien ja sokerin vaahdotus.

Kakkupohjan taikina menossa uuniin.

Valmis, kypsä kakkupohja.
Halkaistun kakkupohjan kostutus ja marmeladin levitys.


Kakku täytettynä tekeytymässä jääkaapissa. Täytteenä mangorahkaa ja kermavaahtoa.



Vielä hyvät pääsiäisen toivotukset näin toisena pääsiäispäivänä täältä räntäsateesta!

💗: vuoden vanhempi Lady H.


maanantai 6. huhtikuuta 2020

Maanantaikännit

Kävin äsken pyörällä lähikaupassa. Koska oli pakko päästä ulos asunnosta. Ja mitä sieltä ostinkaan? No siideriä! Kuka ostaa maanantaina siideriä? 😲 No, näköjään ainakin minä. Ja tänä iltana aion ne myös juoda. Ihan vaan, koska mä voin. 🍺

Meikäläisen "ruokaostokset"...
Luin jostain, ehkä Twitteristä tai jostain uutisfeedistä eilen, että New York Timesissa oli ollut artikkeli kalsarikänneistä (englanniksi näemmä 'pantsdrunk'). Olen kyllä ymmärtänyt, että jos ei nyt sentään varsinainen kännääminen niin ainakin jonkunmoinen tissuttelu on ollut nyt yleisempää ihmisten ollessa kotosalla.

Ja toisaalta, ei kai sillä niin väliä ole, mikä viikonpäivä on meneillään. Näinä aikoina siis. Itsekin olin viikonlopun, sekä lauantain että sunnuntain töissä, joten en ainakaan perjantaina tai lauantaina olisi uskaltautunut juomaan. Mutta, kyllä se vaan kiusalliselta tuntui käydä näin maanantaina ostamassa alkoholia. Suomalaiseen ajattelumalliin sopien aloin miettiä, että mitähän se tuttu lähikaupan myyjäkin ajattelee. Sitä paitsi sehän on ihan höpö-höpö-juttuja, etteivät ne myyjät muka ajattelisi mitään. Itse asiakaspalvelijana todellakin ajattelen välillä asiakkaiden ostoksista vaikka mitä! 😅 Eri asia onkin sitten se, että onko sillä mitään väliä. Tuskin.

Mutta vaikka itselleni tämä "maanantaikänni" tuleekin olemaan enemmän täytettä päivääni, joka jo tähän saakka (kello on nyt kahdeksan illalla) on tuntunut noin viikolta (!!!), olen samaan aikaan huolissani siitä, mitä tämä poikkeustila ja sen myötä lisääntynyt kotonajuominen saattaa pahimmillaan aiheuttaa. Nimittäin viime viikolla yhtenä tavallisena arkiyönä heräsin, kun joku pariskunta meidän kerrostalossa riiteli keskenään, keskellä yötä huutaen, kovaa ja raivokkaasti. Ei kuulostanut miltään pikkuriidalta. Mutta en edes vallan kamalasti yllättynyt - tätä varmaan on tulossa. Samoin kuin (avio)eroja. Harva normaalisti viettää puolisonsa kanssa aikaa vuorokauden ympäri - vähemmästäkin alkaa toisen naama ja tavat nyppimään.

Sama pätee lapsiin. Niin ihanaa kuin lapsiperhearki onkin, tosiasia on kuitenkin se, että valveillaoloajastaan lapset ovat suurimman osan päiväkodissa/koulussa. Todellisuudessa omien lasten kanssa ei vietetä kuin muutama hassu tunti illassa. Plus viikonloput, mutta onhan kaksi päivää viikossa kovin eri asia kuin vaikkapa kuukausi putkeen, 24/7. Varmasti aika hermojaraastava yhtälö monelle perheelliselle, etenkin jos siinä sivussa pitäisi hoitaa vielä etätyöt. Ei käy kateeksi. Itseltäni nimittäin ei onnistuisi kuin korkeintaan rimaa hipoen.

Eräs joukko, jota tässä yhtenä päivänä mietin, oli päihdeongelmaiset. Kuinkahan erilaiset katkot ja muut päihdehoitopaikat mahtavat toimia näinä päivinä? Mietin, että jos saa olla vain max 10 ihmistä samassa paikassa, niin voidaanko joltain apua tarvitsevalta evätä pääsy katkaisuhoitoon? Ja että jos ei evätä, niin kuinka turvallista on ottaa päivittäin uusia hoidettavia sisään, ilman että jo hoidossa olevien terveellisyys vaarantuu? Ja että mikä tuollaisessa on oikein; se että ihminen ei saa apua päihdeongelmaansa vai että turvataan ne, jotka hoidossa jo ovat? Nämä ovat niitä arvokysymyksiä. Kiinnostaisi vain tietää, mikä tilanne on. Sillä arkitissuttelijoita on entistä enemmän ja joillain määrät ja kerrat ovat lähteneet lapasesta - saavatko he apua ja miten?

No, siirryn juomaan juomiani. Huurteista maanantai-iltaa täältä neljän seinän sisältä. 🍻

💗: Lady H.

tiistai 31. maaliskuuta 2020

Persoonallisuustestejä

Yhdeksän eri persoonallisuustyyppiä - Namaste
Lähde: namaste.fi





Aika vähän on tapahtunut elämässä tässä viime aikoina, poikkeustilan vallitessa. Paljon olen ollut kotona. Toki itse olen - ainakin vielä toistaiseksi - siinä tilanteessa, että töissä on käytävä. Työtunnit kyllä ovat huomattavasti vähäisemmät; tällä viikolla ei ole kuin kolmena päivänä töitä, kun alkuperäisten työvuorolistojen mukaan olisi ollut kuusi työpäivää. Mutta suurin osa työkavereista joutui siirtymään muihin toimipisteisiin töihin, joten sikäli olen onnekas saadessani jäädä omiin töihini. Eipä meitä siellä ole kuin lisäkseni kahdeksan muuta ravintolan puolella jäljellä. Yleensähän kuitenkin taitaa olla lähemmäs 40 työntekijää.

Hain toisella paikkakunnalla opiskelevan tyttäreni tänne "turvaan" jo melkein kaksi viikkoa sitten. Hänellä on etäopiskelua ja Teamsin kautta hän kokoontuu aamuisin opettajan ja muun ryhmän kanssa. Tytär tykkää käydä koulua, on aina tykännyt, mutta ehkä juuri siksi tämä etäopiskelu tuntuu hänestä vastenmieliseltä. Päivä päivältä hän vaikuttaa tylsistyneemmältä hetki ennen opetuksen alkua. Onneksi viikosta 15 eteenpäin hänen koulullaan on järjestetty pienryhmäopetusta kerran viikossa. Edes jotain. Kuitenkin hän opiskelee leipuri-kondiittoriksi eli ala on hyvin käytännönläheinen. Lisäksi koululta saa hakea raaka-aineita, jotta voi leipoa kotona. Hyvä niin, ei opiskelijabudjetilla välttämättä ole mahdollisuutta ostaa leipomistarvikkeita, ainakaan mitään erikoisempia tuotteita. Todennäköisesti ensi viikolla käyn palauttamassa tytön kotiinsa.

Itsellä myös olisi ollut ammattikorkeakoulun kontaktipäivät viime viikonloppuna. Lähiopetuksen sijaan viikonlopun opetus suoritettiin Zoomin kautta, webinaarissa. En ollut aiemmin Zoomia käyttänyt, mutta sehän oli varsin mainio tapa kokoontua. Ja itse tavallaan pidinkin tästä opetusmuodosta, kun ei tarvinnut lähteä kotoa mihinkään. Joskin yllättävän paljon raskaammalta tuntui keskittyä läppärin kautta ja jo parin tunnin päästä tuntui kuin olisi istunut koko päivän koneella.

Meillä on koulussa meneillään opintojakso nimeltään 'Minä esimiehenä'. Ennakkotehtäviä varten selvitimme omaa persoonallisuuttamme erilaisten testien avulla. Oli kyllä mielenkiintoista. Ja opettavaista. Pelottavan hyvin osuivat luonnekuvaukset kohdilleen. Teimme esimerkiksi enneagrammin, jossa valittiin eniten itseen sopiva kortti kolmen kortin joukosta. Itse nähtävästi olen uskollinen kyseenalaistaja. Kannattaa kokeilla tätä testiä, mikäli yhtään kiinnostaa oma persoonallisuus!


Meitä on yhdeksän | Valmennuskoulu | yle.fi

Työn alla oli myös dokumentti, joka oli referoitu Marjo Rantasen kirjasta Tunnelmajohtaja. Siinä mentiin aika lailla syvemmälle persoonallisuuteen ja lopputulokseksi tuli neljän kirjaimen yhdistelmä. Erilaisia yhdistelmävaihtoehtoja oli yhteensä 16. Oma tulokseni oli ISTJ eli varmistaja. Vaikeinta tässä kysymyksiin vastaamisessa oli se, että itse ainakin saatan olla hyvinkin erilainen kotioloissa verrattuna työminän käyttäytymiseen. Olen töissä ympäristössä, jonka lähtökohtaisesti ei pitäisi edes sopia luonteelleni kaiken hälinän ja ihmismassojen vuoksi. Luulen, että pystyäkseni olemaan työpäivän ajan sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut tarvitsen vastapainoksi paljon yksinoloa vapaa-ajalla. Näinhän minä teenkin ja viihdyn hyvin niin töissä kuin kotonakin. Kuitenkaan en samanlainen ole molemmissa paikoissa. Joten kumpi siten lienee enemmän se "oikea" minä?

Paljon oli puhetta myös värikoodeista, joilla ihmisiä kuvataan. On punaisia, keltaisia, sinisiä ja vihreitä ihmisiä. Näistähän on ollut paljon puhetta eri medioissakin - ilmeisesti johtajat mielellään laittavat alaisiaan eri kategorioihin... En itse ehkä lähtisi arvioimaan muita ihmisiä (ainakaan pelkästään) tälläisten analyysien pohjalta, mutta omaan itsetuntemukseen tästä voi saada vahvistusta ja ymmärrystä. Ainakin näin sinisenä (hiukan myös vihreänä) ihmisenä koin tämän vuorovaikutusanalyysin hyödylliseksi.

Tiimiakatemia | Esseepankki » Idiootit ympärilläni
Lähde: Thomas Erikson: Idiootit ympärilläni (2017)

Tälläistä tällä kertaa. Katsotaan kuinka tämä kevät tästä etenee. Hurjalta tuntuu, että pian on jo huhtikuu ja keväästä ei ole vielä pystynyt nauttimaan lainkaan, kun huolestuttaa nämä muut asiat niin paljon. Toivotaan, ettei tilanne hirveän paljon pahemmaksi menisi. Ollaan kuulolla, kirjoittelen lisää loppuviikosta.

Etähalauksin,
Lady H.


tiistai 17. maaliskuuta 2020

Koronavirusta piilossa

Pakko myöntää, että kyllä tämä koronaviruksen aiheuttama poikkeustila nostaa pintaan pelon tunteita. Vaikka pitääkin pysyä rauhallisena, ympärillä näkyy pelkkiä vaaroja. Kaikkiin normaaleihin arjen toimintoihin kiinnittää enemmän huomiota kuin yleensä.


Ehkä siksi, että olen ammatiltani kokki, olen melkoisen kova käsienpesijä yleensäkin. Nyt tulee pestyä käsiä vieläkin enemmän, ihan joka välissä. Mietityttää silti kanssakulkijoiden käsihygienia. Yllättävän monet suhtautuvat siihen kovin ylimalkaisesti. Voin vain toivoa, että tämä virusepidemia on saanut ne välinpitämättömimmätkin ihmiset suhtautumaan käsienpesuun riittävällä huolellisuudella.


Käsidesi valitettavasti on päässyt kaupoista ja apteekeista loppumaan jo jonkin aikaa sitten. Itsellä onneksi oli pullo kotona. Parasta tässä pikkupullossa on juurikin sen koko. Tai no, toiseksi parasta - parasta tietysti on se desinfioiva vaikutus. Mutta koko tulee heti kakkosena; mahtuu helposti laukkuun tai vaikka taskuun niin pysyy matkassa mukana.

Välillä tulee tilanteita, että haluaa desinfioida kädet samantien. Esimerkiksi kun viime viikolla apteekissa yritin maksaa lähimaksulla, maksupääte vaatikin näppäilemään PIN-koodin. Ja kyllähän apteekin maksupäätteen näppäimet ovat muutenkin melko riskialttiita, apteekissahan asioivat lähtökohtaisesti juurikin ne sairaat ihmiset. Onneksi oli käsidesi mukana. Apteekista se oli jo silloin loppunut.

Onneksi minulla on nyt ainakin tämä alkuviikko töistä vapaata. Ei välttämättä ole turvallisin työpaikka tuo liikenneaseman ravintola. Lisäksi kuljen työmatkani bussilla. Sekin on hiukan ahdistanut. Bussikuskeja ei kyllä heitäkään käy kateeksi...

Nyt sitten vain pysyttelen kotona neljän seinän sisällä. Täällä on hyvä olla. Tyttären koulu suljettiin eilisestä eteenpäin ainakin kahdeksi viikoksi, luultavasti käyn hakemassa hänet tänne, ettei tarvitse yksin olla hänenkään. Loppuviikon työvuorot olisin halukas vaihtamaan tuleviin kesälomapäiviin, mutta esimies ilmoittelee huomenna, onnistuuko se.

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne! Toivotaan, että tilanne on pikapuoliin ohi ja elämä normalisoituu.

💗: Lady H.